| Lopunajat Hesekielin mukaan Esipuhe: Samuel Korhonen postitti äskettäin tämän Jack Kelley'n (www.gracethrufaith.com -- www.revelationfiles.com) tutkimuksen, osan 1 Hesekielin kirjan loppupuolen luvuista, joissa on selvät viittaukset meidän aikaamme. Valmiiksi käännettynä tullut tutkimus on mielestäni hyvää Raamatun opetusta Hesekielin kirjasta. -- Down in english also. 
Lopunajat Hesekielin mukaan, Osa 1
The End Times According To Ezekiel, Part 1 A Bible Study by Jack Kelley www.gracethrufaith.com Hesekiel oli Leevin heimosta ja papiksi koulutettu. Epäilemättä hänestä ei olisi tullut pappia, ellei hänen elämänsä olisi äkillisesti keskeytynyt. Vuonna 597 eKr. hän ja kymmenentuhatta muuta vietiin vangittuina Babyloniin Jerusalemin toisessa piirityksessä. Daniel ystävineen oli mennyt ensimmäisessä piirityksessä kahdeksan vuotta aikaisemmin ja 11 vuodessa loput kansasta vangittaisiin ja temppeli poltettaisiin maan tasalle. 70 vuoden Babylonin vankeus oli alkanut. Itseasiassa oli kaksikin 70 vuoden tuomion jaksoa käynnissä ja niiden välissä 19 vuotta. Yksi oli valtion alistaminen palvelukseen, joka alkoi vuonna 605 eKr. Nebukadnessarin ensimmäisellä piirityksellä ja toinen oli Jerusalemin hävittäminen, joka alkoi vuonna 586 eKr. kolmannen piirityksen lopussa Jerusalemin ja temppelin tuholla. Israelista oli jäljellä vain eteläinen valtakunta Juuda, koska Assyria oli valloittanut pohjoisen yli sata vuotta aikaisemmin. Muut profeetat olivat varoittaneet eteläistä valtakuntaa ottamaan oppia pohjoisesta ja kehottaneet kääntymään pois epäjumalien palveluksestaan ja myös Hesekielillä oli siitä paljon sanottavaa. Hänen tärkein päämääränsä oli kuitenkin muistuttaa heitä, että he olivat pyhän temppelin ja pyhän maan pyhä kansa. Hylkäämällä Jumalan naapurikansojen pakanallisten jumaluuksien vuoksi Juuda ei ollut ainoastaan saastunut kansana, vaan myös saastuttanut temppelin, kaupungin ja maan. Jumalan ainoa mahdollisuus oli vetäytyä pois, lähettää kansa vankeuteen ja tuhota valtio. Osoittaakseen heille, että se ei ollut heidän loppunsa kansana Jumala ilmoitti etukäteen, että tämä heidän kansallinen puhdistamisensa epäjumalanpalveluksen synnistä kestäisi 70 vuotta. Heidän tuli alistua Nebukadnessarille, mennä Baabeliin ja elää, mieluummin kuin taistella ja kuolla ja tuomion lopussa Jumala toisi heidät takaisin jälleenrakentamaan. Kuten muutkin kansassaan Hesekiel ja hänen vaimonsa elivät suhteellisen vapaasti Babylonissa, jossa he hankkivat talon ja asuivat siinä, kuten Herra oli käskenyt kansaansa tekemään. Hesekielin aikalainen Jeremia oli kirjoittanut: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, kaikille pakkosiirtolaisille, jotka minä olen siirtänyt Jerusalemista pois Baabeliin: Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä. Ottakaa itsellenne vaimoja ja siittäkää poikia ja tyttäriä; ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö. Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne." (Jeremia 29:4-7) Vankeutensa viidentenä vuonna Hesekiel kutsuttiin profeetaksi, mikä sai aikaan hänen mukaansa nimetyn kirjan. Siinä hän osoittaa laajaa tietämystä sekä oman kansansa, että ympäröivän maailman, historiasta ja kulttuurista. Hän oli mies, jolla oli suurenmoinen äly ja kyky nähdä metsä puilta ja välittää se toisille ja hän hallitsi laajan aiheiden kirjon. Joissakin piireissä häntä kutsutaan "synagoogan isäksi." koska hän auttoi juutalaisia säilyttämään suhteensa Jumalaan ilman Temppeliä kaavailemansa synagoogamuotoisen jumalanpalveluksen kautta. Hesekielin kirja puhuu sekä tuomiosta että ennallistamisesta. Ensimmäiset 24 lukua puhuvat siitä, mitä Herralla on kansaansa vastaan ja Hänen yrityksistään vakuuttaa heille, että Jerusalem todellakin tuhottaisiin, maa makaisi autiona ja temppeli poltettaisiin maan tasalle. Hesekielin tuomiojulistukset olivat karuja ja yksiselitteisiä jättämättä mitään tilaa toivolle. Hän selitti, miksi se tapahtui ja mitä he olivat tehneet, joka sen aiheutti. Hän kertoi heille, että Jumala oli yrittänyt saada heidän huomionsa osoittaakseen heille, että Hän yksin on Jumala eikä Hän jaa kunniaansa jonkun toisen kanssa ja oli suostutellut heitä kääntymään pois epäjumalistaan takaisin Hänen tykönsä. Mikään ei ollut auttanut. Tilanne edellytti äärimmäisiä toimenpiteitä. Hänen oli saatava heidät näkemään kuinka vakavissaan Hän oli. Jokin lauseen, "Silloin he tietävät, että minä olen Herra," muoto esiintyy Hesekielin kirjoituksissa 65 kertaa yhteydessä niihin asioihin, joita Jumala oli päättänyt tehdä sekä tuomioissa että ennallistamisessa. Niinpä Hesekiel vei heidät useiden tiedostamisvaiheiden läpi alkaen siitä, että "Jumala ei todella tule tekemään tätä," siihen, että "Jos Jumala tekee tämän, niin se johtuu siitä, että Hän rankaisee meitä isiemme synneistä" ja lopulta siihen, että "Jumala tekee tämän ja se on meidän oma syymme." Enemmän kuin kukaan toinen profeetta Hesekiel usein kutsuttiin näyttelemään Jumalan hänelle antamia profetioita ja luvussa 24 hänelle annettiin kaksi suurta annosta huonoja uutisia, Jerusalem sortuisi ja hänen vaimonsa kuolisi yhtä aikaa. Koska Jumala ei tahtonut kansansa surevan Jerusalemin menetystä vaan keskittyvän sen tulevaan ennallistamiseen, Hän kielsi Hesekieliä julkisesti suremasta vaimonsa menetystä. Jumala pani Hesekielin myös julistamaan tuomion Israelin naapureille Hänen oman kansansa kohtelusta. Luvut 25-32 sisältävät Hesekielin ennustukset tuomiosta Ammonia, Mooabia, Filisteaa, Tyyroa, Siidonia ja Egyptiä vastaan. Ne kantoivat osan Israelin rangaistuksen syystä, koska olivat vietelleet israelilaisia pois Jumalasta omalla epäjumalanpalveluksellaan. Babylon tulisi valloittamaan myös ne kaikki. Herra pani Jeremian kertomaan heidän lähettiläilleen, että heidän tuli valita joko antautua Nebukadnessarille ja elää omissa maissaan, tai sitten kärsiä Hänen vihansa ja lakata olemasta kansoina. (Jeremia. 27:1-11) Muutamien seuraavien vuosisatojen aikana useat näistä kansoista katosivat maisemasta pysyvästi. Luvussa 33 ilmoitetaan ja selitetään Jerusalemin sortuminen ja luvussa 34 Herra sanoi, että koska Israelin johtajat eivät välittäneet kansasta, Hän itse ottaisi vastuun heistä ja lähettäisi Palvelijansa Daavidin heitä johtamaan. (Daavid oli ollut kuolleena 400 vuotta, joten tämän tulkittiin tarkoittavan Messiasta, Daavidin poikaa.) Sitten seuraa lopullinen julistus Edomia vastaan. Kun israelilaiset pakenivat Babylonian armeijaa, sotilaat Edomista olivat olleet väijyksissä eristääkseen heidät tai varoittaakseen babylonialaisia heidän läsnäolostaan. Sitten israelilaisten mentyä Edom ryösti heidän Jerusalemin kotinsa ja kuitenkin Edomilaiset olivat Eesaun jälkeläisiä ja siis israelilaisten serkkuja. Jumala katsoi kansansa kohtelun koskevan itseään ja sääsi Edomin täydellisen hävityksen, jonka nabatealaiset suorittivat jättämättä heistä jälkeäkään. Ja sitten tulemmekin lukuun 36, jossa Hesekiel siirtyy lupaukseen ennallistamisesta ja josta meidän lopunaikamme Hesekielin mukaan alkavat. Hesekiel 36 Profetia Israelin vuorille Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Israelin vuorista ja sano: Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Koska vihollinen on sanonut teistä: 'Kas niin!' ja: 'Ikuiset kukkulat ovat tulleet meille perinnöksi', sentähden ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Koska - niin, koska teitä on hävitetty ja poljettu joka taholta, että joutuisitte muiden kansain omaisuudeksi, ja koska te olette joutuneet pahain kielten ja kansan panettelun alaisiksi, sentähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille, autioille raunioille ja hyljätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja pilkaksi muille kansoille, mitä ympärillä on. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: Totisesti, kiivauteni tulessa minä puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja sielu täynnä ylenkatsetta ottaneet omakseen minun maani karkoittaaksensa siitä ihmiset ja ryöstääksensä sen. Sentähden ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa. (Hesekiel 36:1-7) Ihmislapsi on ilmaus (engl. son of man), jota Hesekiel käyttää itsestään. Se on yleisilmaus tarkoitettu korostamaan hänen ihmisyyttään. Sitä ei tule sekoittaa Herran kuvaukseen itsestään, "Ihmisen Poikaan (engl. Son of Man)". Israelilaisten mentyä heidän naapurinsa otaksuivat, että maa oli heidän otettavissaan. Koko maailmasta valittavanaan Jumala on vaatinut itselleen vain Luvatun Maan, joten se on tietysti se osa, jonka vihollinen myös haluaa ja hän pani voimansa liikkeelle sen valtaamiseksi. Siitä johtuen ihmiset eivät tiedosta, että se on Herra, joka tekee maan haluttavaksi ja kun Hänen kansansa ei ole siinä, maa ei tuota. Kerran niin menestyvä teollisuustuotanto Gazassa on malliesimerkki. Jätettyään sen taakseen helpottamaan Palestiinan talouden käynnistymistä Israelilta on taas pyydetty apua, että se saataisiin toimimaan. Palestiinalaiset eivät ole kyenneet johtamaan sitä kannattavasti, vaikka he tarjosivat suurimman osan työvoimasta Israelin omistajuuden aikana. Se ei johdu siitä, että he olisivat yhtään vähemmän pystyviä vaan siitä, että Herra ei ole enää pelissä. Se on vain yksi selvä samankaltaisuus Hesekielin ajan ja meidän aikamme välillä. Jotkut ovat jopa menneet niin pitkälle, että yrittävät luoda kytkennän muinaisen Edomin ja tämän päivän palestiinalaisten välille. Vaikka on helppoa nähdä samankaltaisuuksia, niin palestiinalaiset eivät ole Edomin jäännös, joka olisi taas palannut taistelemaan Israelia vastaan. Tuomiossa, jonka Herra pani Obadjan julistamaan Edomia vastaan Hän vannoi, ettei jätä eloonjääneitä (Obad. 1:18) ja niin kävi. Palestiinalaiset eivät ole koskaan olleet alkuperäiskansa, heillä ei koskaan ole ollut kotimaata ja tosiasiassa heitä ei ollut olemassa ennenkuin YK loi tuon sanan ja tunnisti heidät sellaisiksi Israelin jälleensyntymisen jälkeen ja vaikka olisivatkin, niin Hesekiel osoittaa, että heidän vaatimuksensa Jumalan maahan on perusteeton. Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne minun kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa. Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään. Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti - kaiken Israelin heimon kokonansa - ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Ja minä lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Minä teen teidät asutuiksi, niinkuin olitte muinaisina päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Minä annan teidän kukkuloillanne kulkea ihmisten, kansani Israelin; ja he ottavat sinut omaksensa, ja sinä tulet heille perintöosaksi, ja sinä et enää tästälähin riistä heidän lapsiansa. Näin sanoo Herra, Herra: Koska teille on sanottu: 'Sinä olet ihmissyöjätär, oman kansasi lasten riistäjätär', sentähden et sinä ole enää syövä ihmisiä etkä enää riistävä lapsia omalta kansaltasi, sanoo Herra, Herra. Enkä minä enää anna sinun joutua kuulemaan pakanakansojen pilkkaa, eikä tarvitse sinun enää kärsiä kansojen herjauksia, et myöskään sinä enää omaa kansaasi kaada, sanoo Herra, Herra. (Hesekiel. 36:8-15) Tämä profetia toteutui osittain Babylonian karkotuksen jälkeisellä ajalla ja itseasiassa hasmonealaisen dynastian ajalla kansa kukoisti tavalla, jollaista ei ole nähty sitten Salomon hallinnan, mutta koska heidät ajettiin maastaan jälleen Messiaan hylkäämisen jälkeen, niin me tiedämme, että sen täydellinen toteutuminen vielä odottaa aikaansa. Tämä on ensimmäinen niistä vihjeistä, joita saamme, että Hesekielin profetiat ensisijaisesti sisältävät ajan vuodesta 1948 Valtakunnan aikaan. Hesekielin kirjassa ei ole suoraa mainintaa Messiaan elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta eikä niiden jälkeisestä 1900 vuoden diasporasta, vain toistuva lupaus, että Hän kokoaa heidät takaisin kaikista kansoista, joihin heidät on hajoitettu. Se viittaa viimeisten päivien jälleenkokoamiseen, ei Babylonin jälkeiseen. Ja minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, kun Israelin heimo asui maassansa, he saastuttivat sen vaelluksellaan ja teoillaan. Niinkuin kuukautistilan saastaisuus oli minun edessäni heidän vaelluksensa. Niin minä vuodatin kiivauteni heidän ylitsensä veren tähden, jota he olivat vuodattaneet maassa, ja heidän kivijumalainsa tähden, joilla he olivat sen saastuttaneet. Ja minä hajotin heidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin muihin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan minä heidät tuomitsin. Niin he tulivat pakanakansain sekaan; minne tulivatkin, he häpäisivät minun pyhän nimeni, kun heistä sanottiin: 'Nämä ovat Herran kansa, mutta heidän on täytynyt lähteä pois hänen maastansa'. Niin minun tuli sääli pyhää nimeäni, jonka Israelin heimo saastutti pakanakansain seassa, minne tulivatkin. (Hesekiel. 36:16-21) Tässä on muistutus Israelin tuomion syystä. Veren vuodatus viittaa heidän lapsiuhrien käytäntöönsä, epäjumalanpalvelusmuotoon, joka oli Jumalan mielestä niin kammottava, että Hän sanoi, ettei Hänen mieleensä koskaan ole tullut, että he tekisivät niin inhottavan asian. (Jer. 32:35) Hesekielin aikana vangitut vietiin Babyloniin, mutta tämä kohta puhuu heidän hajottamisestaan kansojen sekaan - viittaus tapahtumiin, jotka seurasivat heidän tappiotaan roomalaisille lähes 700 vuotta myöhemmin. Uusi vihje, joka osoittaa meille Lopun aikoja. Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä. Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. Minä vapahdan teidät kaikista saastaisuuksistanne. Ja minä kutsun esiin viljan ja teen sen runsaaksi enkä anna teille nälänhätää. Minä teen runsaaksi puitten hedelmän ja pellon sadon, niin ettette enää joudu kärsimään kansojen seassa herjausta nälän takia. Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden. En minä teidän tähtenne sitä tee, sanoo Herra, Herra: se olkoon teille tiettävä. Hävetkää ja tuntekaa häpeätä vaelluksenne tähden, te Israelin heimo!" (Hesekiel 36:22-32) Nämä kymmenen jaetta sisältävät selvimmän mahdollisen korvausteologian harhaopin kieltämisen. Israel ei voinut menettää Jumalan lupauksia Messiaan hylkäämisellä, koska kysymys ei ole Israelin menettelystä. Jumala sanoi heille selvästi, että Hän ei aikonut koota heitä kaikista maista minkään sellaisen vuoksi, jota he olivat tehneet ansaitakseen sen. Itse asiassa se tapahtuisi siitä huolimatta, mitä he olivat tehneet. Ja sitten Hän aikoi antaa heille uuden sydämen ja panna Henkensä heihin. Se voi tapahtua vasta uudestisyntymisessä eikä se olisi voinut tapahtua Babylonin vankeuden jälkeen, koska Herra ei ollut vielä tullut. Tulee päivä, jolloin he asuvat Maassa, Jumala on heidän Jumalansa ja heidät puhdistetaan kaikista saastaisuuksistaan. Sen kiistäminen, että tämän on määrä vielä tapahtua, on Jumalan syyttämistä, ettei Hän pidä sanaansa kansalleen. Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä. Silloin sanotaan: 'Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja'. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen. Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa. Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra." (Hesekiel 36:33-37) Luku 36 on yleiskatsaus, joka ulottuu uudelleenkokoamisesta vuonna 1948 Valtakunnan aikaan. Siinä Jumala lupaa tuoda heidät Maahan, puhdistaa heidät kaikista heidän synneistään, asettaa Daavidin jälkeläisen heidän paimenekseen, antaa heille uuden sydämen ja panna Henkensä heihin, ottaa heidät kansakseen ja olla heidän Jumalansa ja täydellisesti jälleenrakentaa heidän valtionsa. 200 vuotta aikaisemmin Hän oli lähettänyt Jesajan kertomaan heille: "Muistakaa tämä ja olkaa vahvat. Menkää itseenne, te luopiot. Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen." (Jesaja 46:8-11) Nyt Hän oli lähettämässä Hesekielin kertomaan heille yksityiskohtia. Kotka oli Babylon, jonka symboli oli leijonanpäinen kotka. Mies kaukaisesta maasta oli Nebukadnessar, jonka Hän kutsui palvelijakseen (Jer. 25:9). Jumalan suunnitelma oli puhdistaa heidät ja ennallistaa heidät kertakaikkiaan ja lopullisesti ja tehdä mitä on suunnitellut tekevänsä. Vaikka Jumala oli tiennyt ajan alusta saakka, että Israel hylkäisi Messiaan tarjouksen valtakunnasta, se oli silti vilpitön tarjous ja jos he olisivat hyväksyneet sen, niin Hesekiel 36 olisi toteutunut alkaen vuonna 30 jKr. Kuitenkaan he eivät sitä hyväksyneet ja ovi avattiin pakanoille osaksi siksi, että he tulisivat kateellisiksi. Sen seurauksena meidät on puhdistettu kaikista saastaisuuksistamme ja epäjumalistamme. Hän on antanut meille uuden sydämen ja pannut meihin uuden hengen. Hän on poistanut meistä kivisydämen ja antanut tilalle lihasydämen ja pannut Henkensä meihin ja vaikuttanut meissä, että noudatamme Hänen säädöksiään ja huolehdimme, että pidämme Hänen lakinsa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla tietämättömiä eikä ylpeitä. (Romans 11:25) Seurakunta ei ole korvannut Israelia, meidät on vain sisällytetty lupaukseen. (Gal. 3:29) Sillä jos heidän rikkomuksensa on tuonut meille sellaisia rikkauksia, niin kuinka paljon suurempia rikkauksia heidän täyteytensä tuokaan? (Room. 11:11-12). Luku 37, näky kuivista luista, on seuraavaksi. Näkemiin siihen asti. 19.1.2008 The End Times According To Ezekiel, Part 1 A Bible Study by Jack Kelley www.gracethrufaith.com Ezekiel was from the tribe of Levi and was trained as a priest. No doubt He would have become one had his life not been abruptly interrupted. In 597 BC he and about 10,000 others were taken captive to Babylon in the 2nd siege of Jerusalem. Daniel and his friends had gone in the first one eight years earlier and in 11 more years the rest of the nation would be taken captive and the city and Temple burned to the ground. The 70 year Babylonian captivity had begun. There were actually two 70 year periods of judgment in play and they were offset by 19 years. One was the servitude of the nation, which began in 605BC with the first siege of Nebuchadnezzar, and the other was the desolation of Jerusalem which began in 586, at the end of the third siege, with the destruction of Jerusalem and the Temple. The southern kingdom, called Judah, was all that was left of Israel since Assyria had conquered the north over 100 years earlier. Other prophets had warned the southern kingdom to learn the lesson of the north and turn away from their idolatry, and Ezekiel had much to say about it as well. But his chief aim was to remind them that they were the holy people of the holy temple, the holy city, and the holy land. By abandoning God for the pagan deities of their neighbors, Judah had not only become unclean as a people, but had defiled the temple, the city, and the land as well. God's only choice was to withdraw Himself, send the people into captivity and destroy the nation. To show them that this was not their end as a people, God announced ahead of time that this national cleansing from their sin of idolatry had a 70 year duration. They were to surrender to Nebuchadnezzar, go to Babylon, and live, rather than fight and die, and at the end of the judgment God would bring them back to rebuild. Like the rest of his people, Ezekiel and his wife lived in relative freedom in Babylon where they acquired a house and settled in as the Lord had commanded His people to do. Ezekiel's contemporary Jeremiah had written: This is what the LORD Almighty, the God of Israel, says to all those I carried into exile from Jerusalem to Babylon: "Build houses and settle down; plant gardens and eat what they produce. Marry and have sons and daughters; find wives for your sons and give your daughters in marriage, so that they too may have sons and daughters. Increase in number there; do not decrease. Also, seek the peace and prosperity of the city to which I have carried you into exile. Pray to the LORD for it, because if it prospers, you too will prosper." (Jeremiah 29:4-7) In the fifth year of his captivity, Ezekiel was called as a prophet, giving rise to the book by his name. In it he demonstrates an extensive knowledge of both his own people's history and culture and that of the world around him. He was a man of great intellect, able to see the big picture and convey it to others, and had a commanding grasp of a wide variety of topics. In some circles he's called "the father of the synagogue" for helping the Jewish people to maintain their relationship with God in the absence of a Temple through the synagogue form of worship that he designed. The Book of Ezekiel speaks both of judgment and of restoration. The first 24 chapters deal with the Lord's case against His people, and His efforts to convince them that Jerusalem would really be destroyed, the land would lie fallow, and their temple would be burned to the ground. Ezekiel's pronouncements of judgment were harsh and unequivocal, leaving no room for hope. He explained why it was happening, and what they had done to cause it. He told them that God had been trying to get their attention, to show them that He alone is God and will not share His glory with another, and to persuade them to turn away from their idols and back to Him. But nothing had worked. The situation called for extreme measures. He had to make them see how serious He was. Some form of the phrase, "Then they will know that I am the Lord." appears 65 times in Ezekiel's writings in conjunction with the things God had determined to do, both in judgment and in restoration. So Ezekiel took them through several stages of realization, from "God won't really do this", to "If God does this it's because He's punishing us for the sins of our fathers," and finally to "God is doing this and it's our own fault." More than any other prophet, Ezekiel was often called upon to act out the prophecies God gave him, and in chapter 24 he was given two major doses of bad news, Jerusalem would fall and his wife would die at the same time. Because God didn't want His people to mourn the loss of Jerusalem, but to focus on its future restoration, He commanded Ezekiel not to publicly mourn the loss of his wife. God also had Ezekiel pronounce judgment on Israel's neighbors for their treatment of His people. Chapters 25-32 contain Ezekiel's oracles of judgment against Ammon, Moab, Edom, Philistia, Tyre, Sidon and Egypt. They bore some of the blame for Israel's punishment because they had enticed the Israelites away from God with their own idolatry. All of them would be conquered by Babylon as well. The Lord had Jeremiah tell their envoys that their choice was to surrender to Nebuchadnezzar and live in their own lands or suffer His wrath and cease to exist as nations. (Jere. 27:1-11) Over the next few hundred years several of these nations permanently disappeared from the landscape. In Chapter 33 the fall of Jerusalem was announced and explained, and in Chapter 34 the Lord said that since Israel's leaders didn't take care of the people, He Himself would accept responsibility for them and would send His Servant David to lead them. (David had been dead for 400 years, so this was interpreted to mean the Messiah, the son of David.) Then follows a final pronouncement against Edom. As the Israelites fled the Babylonian army, soldiers from Edom had lain in wait to cut them off or alert the Babylonians to their presence. Then, after the Israelites were gone, Edom looted their Jerusalem homes. And yet the people of Edom were descendants of Esau and therefore cousins of the Israelites. God took their treatment of His people personally and decreed the total desolation of Edom, which was accomplished by the Nabateans, who destroyed every trace of them. And that brings us to chapter 36, where Ezekiel shifted to a promise of restoration and where our study on the End Times According To Ezekiel begins. Ezekiel 36 A Prophecy to the Mountains of Israel "Son of man, prophesy to the mountains of Israel and say, 'O mountains of Israel, hear the word of the LORD. This is what the Sovereign LORD says: The enemy said of you, "Aha! The ancient heights have become our possession." ' Therefore prophesy and say, 'This is what the Sovereign LORD says: Because they ravaged and hounded you from every side so that you became the possession of the rest of the nations and the object of people's malicious talk and slander, therefore, O mountains of Israel, hear the word of the Sovereign LORD : This is what the Sovereign LORD says to the mountains and hills, to the ravines and valleys, to the desolate ruins and the deserted towns that have been plundered and ridiculed by the rest of the nations around you- this is what the Sovereign LORD says: In my burning zeal I have spoken against the rest of the nations, and against all Edom, for with glee and with malice in their hearts they made my land their own possession so that they might plunder its pastureland.' Therefore prophesy concerning the land of Israel and say to the mountains and hills, to the ravines and valleys: 'This is what the Sovereign LORD says: I speak in my jealous wrath because you have suffered the scorn of the nations. Therefore this is what the Sovereign LORD says: I swear with uplifted hand that the nations around you will also suffer scorn. (Ezekiel 36:1-7) Son of man is the term Ezekiel used to identify himself. It's a generic term meant to emphasize his humanity. It's not to be confused with the Lord's title of Himself, "The Son Of Man". Once the Israelites were gone, their neighbors assumed that the land was theirs for the taking. With the whole world to choose from, God has only claimed the Promised Land for Himself, so naturally that's the part the enemy wants, too, and he stirred up his forces to occupy it. Then as now people don't realize that it's the Lord who makes the land desirable, and when His people are not in it the land is not productive. The once-thriving produce industry in Gaza is a case in point. Having left it behind to help jump start the Palestinian economy, Israel has now been asked for help making it work again. The Palestinians have not been able to manage it profitably even though they supplied most of the workforce during the time of Israeli ownership. It's not that they're any less capable, it's that the Lord is no longer involved. That's just one of the obvious parallels between Ezekiel's day and ours. Some have even gone so far as to try and create a connection between ancient Edom and the Palestinians of today. While it's easy to see the similarities, the Palestinian people are not the remnant of Edom come back to contend against Israel again. In the judgment the Lord had Obadiah pronounce against Edom, He swore to leave no survivors (Obad. 1:18) and that's what happened. The Palestinians were never an indigenous people, have never had a homeland and in fact didn't exist until the UN created the term and identified them as such following Israel's re-birth. But even if they were, Ezekiel shows that their claim to God's land is without merit. " 'But you, O mountains of Israel, will produce branches and fruit for my people Israel, for they will soon come home. I am concerned for you and will look on you with favor; you will be plowed and sown, and I will multiply the number of people upon you, even the whole house of Israel. The towns will be inhabited and the ruins rebuilt. I will increase the number of men and animals upon you, and they will be fruitful and become numerous. I will settle people on you as in the past and will make you prosper more than before. Then you will know that I am the LORD. I will cause people, my people Israel, to walk upon you. They will possess you, and you will be their inheritance; you will never again deprive them of their children. " 'This is what the Sovereign LORD says: Because people say to you, "You devour men and deprive your nation of its children," therefore you will no longer devour men or make your nation childless, declares the Sovereign LORD. No longer will I make you hear the taunts of the nations, and no longer will you suffer the scorn of the peoples or cause your nation to fall, declares the Sovereign LORD.'" (Ezek. 36:8-15) This prophecy was partially fulfilled during the post-exilic period and in fact during the time of the Hasmonean Dynasty (142-63BC) the people flourished in a manner not seen since the reign of Solomon. But since they were driven from the land again following their rejection of the Messiah we know it's complete fulfillment still awaits us. This is one of the first clues we get that Ezekiel's prophecies of restoration primarily involve the time from 1948 into the Kingdom Age. There's no direct mention of the life, death, and resurrection of the Messiah and the subsequent 1900 year diaspora in the Book of Ezekiel, only the frequent promise that He'll gather them back from all the nations to which they've been scattered. It points to the latter day re-gathering, not the one after Babylon. Again the word of the LORD came to me: "Son of man, when the people of Israel were living in their own land, they defiled it by their conduct and their actions. Their conduct was like a woman's monthly uncleanness in my sight. So I poured out my wrath on them because they had shed blood in the land and because they had defiled it with their idols. I dispersed them among the nations, and they were scattered through the countries; I judged them according to their conduct and their actions. And wherever they went among the nations they profaned my holy name, for it was said of them, 'These are the LORD's people, and yet they had to leave his land.' I had concern for my holy name, which the house of Israel profaned among the nations where they had gone.(Ezek. 36:16-21) Here's a reminder of the cause of Israel's judgment. The shedding of blood refers to their practice of child sacrifice, a form of idol worship so abhorrent to God that He said it never entered His mind that they would do such a detestable thing. (Jere. 32:35) In Ezekiel's day the captives were taken to Babylon, yet this passage talks about their dispersal among the nations, a reference to events following their defeat by the Romans nearly 700 years later. Another clue pointing us to the End times. "Therefore say to the house of Israel, 'This is what the Sovereign LORD says: It is not for your sake, O house of Israel, that I am going to do these things, but for the sake of my holy name, which you have profaned among the nations where you have gone. I will show the holiness of my great name, which has been profaned among the nations, the name you have profaned among them. Then the nations will know that I am the LORD, declares the Sovereign LORD, when I show myself holy through you before their eyes. " 'For I will take you out of the nations; I will gather you from all the countries and bring you back into your own land. I will sprinkle clean water on you, and you will be clean; I will cleanse you from all your impurities and from all your idols. I will give you a new heart and put a new spirit in you; I will remove from you your heart of stone and give you a heart of flesh. And I will put my Spirit in you and move you to follow my decrees and be careful to keep my laws. You will live in the land I gave your forefathers; you will be my people, and I will be your God. I will save you from all your uncleanness. I will call for the grain and make it plentiful and will not bring famine upon you. I will increase the fruit of the trees and the crops of the field, so that you will no longer suffer disgrace among the nations because of famine. Then you will remember your evil ways and wicked deeds, and you will loathe yourselves for your sins and detestable practices. I want you to know that I am not doing this for your sake, declares the Sovereign LORD. Be ashamed and disgraced for your conduct, O house of Israel! (Ezek. 36:22-32) These 10 verses contain the clearest possible denial of the Replacement Theology heresy. Israel could not forfeit God's promises by rejecting the Messiah because Israel's behavior is not at issue. God clearly told them that He wasn't going to re-gather them out of all the countries because of any thing they had done to deserve it. In fact it would be in spite of what they had done. He was going to re-gather then because He promised that He would. And then He was going to give them a new heart and put His spirit in them. This can only happen when one is born again, and it couldn't have happened after Babylon because the Lord hadn't come yet. The day will come when they will live in the Land, God will be their God and they'll be cleansed from all of their impurities. To deny that this is yet to happen is to accuse God of breaking His word to His people. " 'This is what the Sovereign LORD says: On the day I cleanse you from all your sins, I will resettle your towns, and the ruins will be rebuilt. The desolate land will be cultivated instead of lying desolate in the sight of all who pass through it. They will say, "This land that was laid waste has become like the garden of Eden; the cities that were lying in ruins, desolate and destroyed, are now fortified and inhabited." Then the nations around you that remain will know that I the LORD have rebuilt what was destroyed and have replanted what was desolate. I the LORD have spoken, and I will do it.' "This is what the Sovereign LORD says: Once again I will yield to the plea of the house of Israel and do this for them: I will make their people as numerous as sheep, as numerous as the flocks for offerings at Jerusalem during her appointed feasts. So will the ruined cities be filled with flocks of people. Then they will know that I am the LORD." (Ezek 36:33-37) Chapter 36 is an overview that extends from the regathering in 1948 into the Kingdom Age. In it, the Lord promised to bring them into the Land, cleanse them from all of their sins, install a descendant of David as their shepherd, give them a new heart and put His spirit in them, take them as His people and be their God and completely rebuild their nation. 200 years earlier He had sent Isaiah to tell them: "Remember this, fix it in mind, take it to heart, you rebels. Remember the former things, those of long ago; I am God, and there is no other; I am God, and there is none like me. I make known the end from the beginning, from ancient times, what is still to come. I say: My purpose will stand, and I will do all that I please. From the east I summon a bird of prey; from a far-off land, a man to fulfill my purpose. What I have said, that will I bring about; what I have planned, that will I do. (Isaiah 46:8-11) Now He was sending Ezekiel to give them the details. The bird of prey was Babylon, whose symbol was an eagle with a lion's head. The man from a far off land was Nebuchadnezzar who He called His servant (Jer. 25:9). God's plan was to cleanse them and restore them once and for all, and what He has planned He will do. Although God had known from the beginning of time that Israel would reject the Messiah's offer of the Kingdom, it was a bona fide offer just the same, and had they accepted it Ezekiel 36 would have been fulfilled beginning in 30 AD. But they didn't and the door was opened to the Gentiles, in part to make them envious. As a result, we have been cleansed from all of our impurities and from all of our idols. He has given us a new heart and put a new spirit in us; He has removed from us our heart of stone and given us a heart of flesh. And He has put His Spirit in us and moved us to follow His decrees and be careful to keep His laws. But we should be neither ignorant nor conceited. (Romans 11:25) The Church has not replaced Israel, we've just been included in the promise. (Gal. 3:29) For if their transgression has brought such riches to us how much greater riches will their fullness bring? (Romans 11:11-12). Chapter 37, the vision of the dry bones, is up next. See you then. 01-19-08 www.revelationfiles.com |