Esipuhe: US:n linja kovenee Israelia kohtaan. US alkaa puhua enemmän ja enemmän PA:n ja Lähi-idän arabimaiden äänellä, polkien samalla Israelin suvereenisuutta. US on ottanut Kvartetissa (US,YK, EU, RUS) selvän johtajaroolin, käyttäen törkeällä tavalla diktatoorista suuntaa Israelin maan jakamiseksi. Samaan aikaan syytökset kohdistuvat voimakkaasti Israelin suuntaan koko Lähi-idän  ongelmien syntipukkina. Shimon Peresin viime viikon US:n vierailu enteilee kylmiä tuulia US:n suunnalta Israeliin. Peres sai nöyryyttävän 'takaoven' vastaanoton Washingtonissa. Pääministeri Benjamin Netanjahun vierailu runsaan viikon kuluttua varmistanee vain US:n ja Israelin vakavat erimielisyydet PA-Israel-suhteiden ratkaisemisessa. Israel aiotaan tyystin sivuuttaa neuvottelupaketin sisällön suhteen, mikä tarkoittaa mm. Israelin maan ja Jerusalemin jakamista. US:lla ja maailmalla on edessään tuomion aika Raamatun ennustusten valossa: Jerusalemin ja Israelin maan jakaminen aiheuttaa Jumalan väliintulon. Onhan kyse Suuren Kuninkaan kaupungista, Jerusalemista, jonka Taivaan Jumala valitsi kärsimisensä ja tulevan hallintonsa pääkaupungiksi. Alla käännöksiä tästä JP:n artikkelista 7.5.-09

---

Arktiset tuulet Washingtonista Jerusalemiin

Arktiset tuulet puhaltavat Washingtonista Jerusalemiin näinä päivinä. Kun PM Benjamin Netanjahun toukokuun 18.p vierailu nopeasti lähenee, Obaman hallinto on  räikkää käyttäen muuttamassa Israelin vastaista retoriikkaansa ja työskentelee kuumeisesti pakottaakseen Israelin nurkkaan. 

Käyttäen AIPAC-konferenssia taustakulissina, Obaman hallitus käynnisti  kovimman hyökkäyksen Israelia vastaan tähän päivään saakka. Se alkoi mediaraporteilla, jotka Kansallinen Turvallisuus Neuvonantaja James Jones kertoi Euroopan ulkoministerille, että US on suunnittelemassa rakentaa Israelin vastainen koaliitio Arabien ja Euroopan kanssa, pakottaakseen Israelin luovuttamaan Juudean, Samarian ja Jerusalemin Palestiinalaisille.  

Ha'aretzin mukaan, Jonesia lainattiin salaisesta ulkoministeriön sähkeestä, kertoessaan Eurooppalaiselle keskustelutoverilleen, "Uusi Hallitus tulee saamaan Israelin vakuuttuneeksi Palestiinan kysymyksessä. Emme tule työntämään Israelia bussin pyörien alle, mutta tulemme olemaan voimakkaampia Israelia kohtaan, kuin olemme olleet Bushin aikana."

Sitten hän selitti, että US:n, EU:n ja maltillisten Arabivaltioiden täytyy yhdessä määrittää, mikä tulee olemaan "tyydyttävä loppupelin ratkaisu."
Mitä Jonesiin tulee, Israel pitäisi jättää ulos noista keskusteluista ja yksinkertaisesti ojentaa tapahtunut tosiasia, jonka se pakotettaisiin hyväksymään.

Tapahtumat tällä viikolla osoittivat, että Jonesin lausunto oli  tarkka kuvaus Hallituksen politiikasta. Ensiksi, Kvartetin välittäjä Tony Blair ilmoitti, että kuuden viikon sisällä US, YK, ja Venäjä tulevat paljastamaan uuden rungon Palestiinan valtion perustamiseksi. Puhuessaan Palestiinalaisten reporttereiden kanssa Keskiviikkona, Blair sanoi, että tämä uusi kehys tulee olemaan vakava aloite, koska "se on työstetty korkeimmalla tasolla Amerikan hallinnossa."

Sen lisäksi saimme tietää tällä viikolla, että hallinto yrittää saada Arabit itse kirjoittamaan Kvartetin uuden suunnitelman. Lontoolaislehti Al-Quds al-Arabi yleinen Arabien uutislehti raportoi Tiistaina, että toimien Obaman puolesta, Jordanian Kuningas Abdullah vaati Arabi-Liigaa päivittämään niin kutsutun Arabien rauhansuunnitelman vuodelta 2002. Tuo suunnitelma, joka kutsuu Israelia vetäytymään Jerusalemista, Juudeasta, Samariasta ja Golanin Kukkuloilta ja hyväksyy miljoonat ulkomaiset arabiasukkaat osana niin kutsuttua "paluuoikeutta" vaihdettaessa "luonnollisia" suhteita arabimaailman kanssa, on torjuttu perättäisissä Israelin hallituksissa diplomaattisena temppuna, jonka päämäärä on Israelin tuhoaminen. 

Hyväksymällä miljoonat niinkutsutut "Palestiinan pakolaiset", Israel lakkaisi tehokkaasti olemasta Juutalaisvaltio. Kutistumalla 1949 tulitaukolinjalle, Israel tulisi olemaan kykenemätön puolustamaan itseään vierasta hyökkäystä vastaan. Ja koska "luonnolliset suhteet" on tarkoitukseton termi sekä kansainvälisessä  laillisessa keskustelussa ja diplomaattisessa keskustelussa, Israel tulisi tehneeksi kansallisen itsemurhan tyhjän takia.

Tehdäkseen suunnitelman vähemmän  paheksuttavaksi Israelille, Abdullah oletettavasti kutsui arabiveljiään poistamaan suunnitelmasta viittaukset niin kutsuttuun "Arabipakolaisiin" ja hyväksymään "normaalit" mieluummin kuin "luonnolliset" suhteet Juutalaisvaltion kanssa. Raportin mukaan, Egyptin Presidentin Hosni Mubarakin odotettiin ojentavan suunnitelman Obamalle muutoksien kanssa heidän tavatessaan Washingtonissa myöhemmin tässä kuussa. Uudistetun suunnitelman oletetaan muodostavan pohjan uudelle Kvartetin suunnitelmalle, johon Blair viittasi. 

Mutta arabit eivät tule saamaan mitään siitä. Keskiviikkona, sekä Arabiliigan Pääsihteeri Amr Moussa  Fatah johtaja Mahmoud Abbas ilmoittivat, että he vastustavat aloitetta. Torstaina Syyria torjui tekemästä mitään muutoksia dokumenttiin.
Hallinto ei voisi vähemmän huolehtia. Palestiinalaiset ja arabit eivät ole enempää kuin  pikku pelaajia lähi-idän politiikassa. Mitä tulee Obaman hallintoon, Israel on ainoa este rauhaan.

Varmistaakseen, että Israel ymmärtää tämän kohdan, Varapresidentti Josef Biden käytti esiintymistään AIPAC'in konferenssissa ajaakseen asian kotiin. Kuten Biden teki selväksi, US ei kunnioita tai tue Israelin oikeutta itsenäisenä valtiona, päättäessään omaa politiikkaansa varmistaakseen omia kansallisia etujaan. Bidenin sanoissa, "Israelin on työskenneltävä kohden kahden valtion ratkaisua. Ette tykkää sanoessani tämän, mutta älkää rakentako enää siirtokuntia, purkakaa olevat ulkopostit ja sallikaa palestiinalaisten liikkumisen vapaus."

*****************
Lyhyesti pääkohdat:

Alla koko artikkeli englanniksi.
FOR ISRAEL, the main event of the week was supposed to be President Shimon Peres's meeting with Obama on Tuesday. Peres was tasked with calming the waters ahead of Netanyahu's visit. It was hoped that he could introduce a more collegial tone to US-Israel relations.

What Israel didn't count on was the humiliating reception Peres received from Obama. By barring all media from covering the event, Obama transformed what was supposed to be a friendly visit with a respected and friendly head of state into a back-door encounter with an unwanted guest, who was shooed in and shooed out of the White House without a sound.

The Obama White House's bald attempt to force Israel to take full blame for the Arab world's hostility toward it is not the only way that it is casting Israel as the scapegoat for the region's ills. In their bid to open direct diplomatic ties with Iran, Obama and his advisers are also blaming Israel for Iran's nuclear program. They are doing this both indirectly and directly.

As Obama's chief of staff Rahm Emmanuel made clear in his closed-door briefing to senior AIPAC officials this week, the administration is holding Israel indirectly responsible for Iran's nuclear program. It does this by claiming that Israel's refusal to cede its land to the Palestinians is making it impossible for the Arab world to support preventing Iran from acquiring nuclear weapons.

Somewhat inconveniently for the administration, the Arabs themselves are rejecting this premise. This week US Defense Secretary Robert Gates visited the Persian Gulf and Egypt to soothe Arab fears that the administration's desperate attempts to appease the mullahs will harm their security interests. He also sought to gain their support for the administration's plan to unveil a new peace plan aimed at isolating and pressuring Israel.

After meeting with Gates, Amr Moussa - who has distinguished himself as one of Israel's most trenchant critics - said categorically, "The question of Iran should be separate from the Arab-Israel conflict."

Just as the administration is unmoved by objective facts that expose as folly its single-minded devotion to the notion that Israel is responsible for the absence of peace in the Middle East, so the Arab rejection of its view that Israel is to blame for Iran's nuclear program has simply driven it to escalate its attacks on Israel. This week it opened a new campaign of blaming Israel directly - through its purported nuclear arsenal - for Iran's nuclear ambitions.

Speaking at a UN forum, US Assistant Secretary of State Rose Gottemoeller said, "Universal adherence to the [Nuclear Non-Proliferation Treaty] NPT itself, including by India, Israel, Pakistan and North Korea... remains a fundamental objective of the United States."

As Eli Lake from The Washington Times demonstrated convincingly, by speaking as she did, Gottemoeller effectively abrogated a 40-year-old US-Israeli understanding that the US would remain silent about Israel's nuclear program because it understood that it was defensive, not offensive in nature. In so doing, Gottemoeller legitimized Iran's claim that it cannot be expected to suspend its quest to acquire nuclear weapons as long as Israel possesses them. She also erased any distinction between nuclear weapons in the hands of US allies and democratic states and nuclear weapons in the hands of US enemies and terror states.

The Israeli media are largely framing the story of the US's growing and already unprecedented antagonism toward Israel as a diplomatic challenge for Netanyahu. To meet this challenge, it is argued that Netanyahu must come to Washington in 10 days' time with an attractive peace plan that will win over the White House. But this is a false interpretation of what is happening.

Even Ethan Bronner of the The New York Times pointed out this week that Obama's Middle East policy is not based on facts. If it were, the so-called "two state solution," which has failed repeatedly since 1993, would not be its centerpiece. Obama's Middle East policy is based on ideology, not reality. Consequently, it is immune to rational argument.

The fact that if Iran acquires nuclear weapons, all chance of peace between Israel and the Palestinians and Israel and the Arab world will disappear, is of no interest to Obama and his advisers. They do not care that the day after Hamas terror-master Khaled Mashaal told The New York Times that Hamas was suspending its attacks against Israel from Gaza, the Iranian-controlled terror regime took credit for several volleys of rockets shot against Israeli civilian targets from Gaza. The administration stills intends to give Gaza $900 million in US taxpayer funds, and it still demands that Israel give its land to a joint Fatah-Hamas government.

REGARDLESS OF the weight of Netanyahu's arguments, and irrespective of the reasonableness of whatever diplomatic initiative he presents to Obama, he can expect no sympathy or support from the White House.

As a consequence, the operational significance of the administration's anti-Israel positions is that Israel will not be well served by adopting a more accommodating posture toward the Palestinians and Iran. Indeed, perversely, what the Obama administration's treatment of Israel should be making clear to the Netanyahu government is that Israel should no longer take Washington's views into account as it makes its decisions about how to advance Israel's national security interests. This is particularly true with regard to Iran's nuclear weapons program.

Rationally speaking, the only way the Obama administration could reasonably expect to deter Israel from attacking Iran's nuclear installations would be if it could make the cost for Israel of attacking higher than the cost for Israel of not attacking. But what the behavior of the Obama administration is demonstrating is that there is no significant difference in the costs of the two options.

By blaming Israel for the absence of peace in the Middle East while ignoring the Palestinians' refusal to accept Israel's right to exist; by seeking to build an international coalition with Europe and the Arabs against Israel while glossing over the fact that at least the Arabs share Israel's concerns about Iran; by exposing Israel's nuclear arsenal and pressuring Israel to disarm while in the meantime courting the ayatollahs like an overeager bridegroom, the Obama administration is telling Israel that regardless of what it does, and what objective reality is, as far as the White House is concerned, Israel is to blame.

This, of course, doesn't mean that Netanyahu shouldn't make his case to Obama when they meet and to the American people during his US visit. What it does mean is that Netanyahu should have no expectation that Israeli goodwill can divert Obama from the course he has chosen. And again, this tells us two things: Israel's relations with the US during Obama's tenure in office will be unpleasant and difficult, and the damage that Israel will cause to that relationship by preventing Iran from acquiring the means to destroy it will be negligible.

caroline@carolineglick.com
This article can also be read at http://www.jpost.com /servlet/Satellite?cid=1241719494789&pagename=JPArticle%2FShowFull
[ Back to the Article ]
Copyright 1995- 2009 The Jerusalem Post - http://www.jpost.com/