Thomas Ice vertaa Robert Andersonin ja Hoehnerin laskelmia (445 vai 444 eKr?)

Esipuhe: Allaoleva artikkeli antaa lisävaloa sivullani jo aiemmin olleeseen artikkeliin, joka on osoitteessa : Seurakuntakauden keston laskelma. <--Tässä linkissä seurakuntakauden laskelma alkaa vuodesta 445 eKr ja päättyy syksyllä 2003. Laskelman alkuosa on Sir Robert Andersonin ja loppuosa eli 'Hoosean 2 päivää' eli seurakuntakauden pituuslaskelma on Vapaakirkon saarnamies, Lauri Ojutkankaan käsialaa.

Allaolevassa olen kääntänyt artikkelin, jossa Thomas Ice vertailee Sir Robert Andersonin ja Tri. Harold Hoehnerin laskelmia, joissa Ice päätyy tukemaan Tri. Hoehneria, joka on pystynyt tarkentamaan Andersonin laskelmaa 69 vuosiviikosta. Hoehner on vakuuttunut, että Nehemia sai käskyn Jerusalemin jälleenrakentamisesta v. 444 eKr. Hän päätyy laskelmissaan Jeesuksen kärsimysajankohdasta vuoteen 33 jKr, huhtikuun 3:een päivään. ( Andersonin laskelma kärsimysajasta on siis 10. 4. v.32 jKr) Eroa on siis vuosi + 1 viikko.

Seurakuntakauden alkaminen siirtyy siis n. vuodella eteenpäin Hoehnerin laskelmien perusteella ja samoin Ojutkankaan seurakuntakauden päätös siirtyy n. vuodella eteenpäin eli vuoden 2004 loppukesän vaiheille, riippuen lasketaanko seurakuntakausi alkavaksi Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin v. 33 Nisan-kuun 10 p. vai ylösnousemuksesta vai taivaaseenastumisesta (Jeesushan ilmestyi 40 päivän ajan opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseenastumista) tai Helluntain hengenvuodatuksesta, 57 päivää aasilla ratsastamisen jälkeen.

käännös: reinosavola

Danielin 70 viikkoa osa VI / Thomas Ice

(Tässä linkissä Thomas Ice:n koko sarja Danielin 70 viikkoa)

Uskon, että osoitin aikaisemmassa artikkelissani, että lähtökohta Daniel 9:25:lle oli Artaxerxesin määräys (Neh.2:5-8, 17, 18) jälleenrakentaa Jerusalem. Tässä artikkelissa toivon osoittavani, että määräys oli annettu Nehemialle Maaliskuun 5, 444 BC.

Keskustelun alainen kohta luetaan seuraavasti:

"Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja".(Dan.9:25)

Koska ei ole mitään tarvetta keksiä pyörää uudelleen, haluan lähestyä tätä aihetta esittelemällä kaksi parhainta lausuntoa tästä asiasta. Ensiksi, katson Sir Robert Andersonin mestarillista esittelyä The Coming Prince:ssa (Tuleva Ruhtinas). Sitten, esittelen Tri. Harold Hoehner'in oivaltavaa hienostuneisuutta Andersonin perusasetelmaan koskien Kristuksen elämän aikanäkökulmia.

Sir Robert Anderson

Sir Robert Anderson, brittiläinen veli, kehitti kronologian, mikä käytti 360-päiväistä vuotta, jota hän kutsui "profeetalliseksi vuodeksi." Anderson perustaa tämän Juutalaiseen kalenteriin ja selvä sidos, että Danielin profeetallinen aikajärjestys juontuu siitä, kuten (esim. 42 kk = 1260 päivää). Anderson alkoi 483-vuoden laskemisen Artaxerxes'in määräyksestä, jonka hän sanoi, oli Maaliskuu 14, 445 BC (Nisan 1, 445 BC) ja se kulminoituu Kristuksen voitokkaaseen tuloon Jerusalemiin Huhtikuun 6, jKr. v.32 (Nisan 10, jKr. v.32). Tässä on Andersonin selitys:

...Juutalaisen tavan mukaan, Herramme meni ylös Jerusalemiin 8. Nisan-kuuta, mikä kuten tiedämme, sattui tuona vuonna perjantaiksi. Ja vietettyään Sapatin Betaniassa, Hän meni Pyhään Kaupunkiin seuraavana päivänä, kuten on tallennettuna Evankeliumeissa. Juliaaninen päivämäärä 10. Nisan-kuuta oli Sunnuntai 6. Huhtikuuta, 32 jKr. Mikä sitten oli ajanjakson pituus, mikä jäi Jerusalemin jälleenrakentamisen käskyn antamisen ja tämän julkisen "Messias-Ruhtinaan" adventin väliin, 14. Maaliskuuta, 445 eKr ja 6. Huhtikuuta 32 jKr.(jolloin Hän meni sisään Jerusalemiin) välille? AIKAVÄLI OLI TARKASTI JA JUURI TUOHON PÄIVÄÄN 173,880 PÄIVÄÄ, TAI SEITSEMÄN KERTAA KUUSIKYMMENTÄYHDEKSÄN PROFEETALLISTA, 360-PÄIVÄN VUOTTA.

Vuodesta 445 eKr. vuoteen 32 jKr on 476 vuotta = 173,740 päivää (476x365) + 116 päivää karkausvuosista. Ja 14:sta Maaliskuuta, 6:een Huhtikuuta, laskettuna sisällyttäen Juutalaisen käytännön on 24 päivää. Siis 173,740 + 116 + 24 = 173880. Ja 69 x 7 x 360 = 173,880.

Täytyy pitää mielessä tässä, että laskettaessa vuosia ajasta eKr:sta, jälkeen Kr:en, yksi vuosi täytyy aina jättää mainitsematta; siksi, tietysti että aikajakso 1 eKr ja 1 jKr ei ole kaksi vuotta, vaan yksi vuosi. Tosiasiassa, eKr 1 pitäisi kutsua eKr 0; ja niin astronomit sitä kuvaavat, mistä eKr. 445 on 444. Ja taas, kun Juliaaninen vuosi on 11min. 10,46 sek., tai 129-osa päivää pidempi kuin aurinkovuosi, Juliaanisessa kalenterissa on kolme karkausvuotta liian paljon jokaista neljää vuosisataa kohti. Tämä virhe on korjattu Gregoriaanisessa uudistuksessa, mikä laskee kolme sekuläärivuotta neljästä tavallisina vuosina. Esim., 1700, 1800, ja 1900 olivat tavallisia vuosia, ja 2000 tulee olemaan karkausvuosi(oli.)

Niin arvokas kuin Andersonin työ jatkuvasti on, uskon, että se sisältää muutamia virheitä, vaikkakin tämä kaikenkaikkinen lähestyminen oli suuri läpimurto tämän osan Danielin profetian kirjan ymmärtämisessä. Tarvittavat korjaukset on osoittanut Tri. Harold Hoehner, Dallasin Teologisesta Seminaarista.

Harold Hoehner

Tri. Hoehner on kyseenalaistanut Andersonin panemat alkamis - ja loppumisajat.
Hoehner puoltaa Artaxerxes'in määräyksen aikaa vuodeksi 444 eKr. , eikä 445 eKr. Tri. Hoehner selittää:

Tämän määräyksen päivämäärä on annettu raamatullisessa tallennuksessa. Nehemia 1:1 sanoo, että Nehemia kuuli Jerusalemin ankeista oloista Kislev-kuussa(Marras/Joulukuu) Artaxerxes'in kahdentenakymmenentenä vuotena. Sitten myöhemmin Artaxerxes'in 20. vuotena Nisan kuussa (Maalis/Huhtikuu) Nehemia raportoi, että hänelle oli suotu lupa ennallistaa kaupunki ja rakentaa sen muurit (2:1). Nisan kuun ollessa myöhemmin kuin Kislev'in (samana vuonna) voi näyttää oudolta, kunnes huomaa, että Nehemia käytti Tishristä-Tishriin(Syys/Lokakuu) ajoittamis-menetelmää, mieluummin kuin Persialaista Nisanista-Nisaniin menetelmää. Nehemia seurasi sitä, mitä Juudan kuninkaat käyttivät aiemmin heidän historiassaan. Tämä Nehemian käyttämä menetelmä on vahvistettu Elefantinen Juutalaisten kautta, jotka myös käyttivät tätä menetelmää samana aikajaksona kuin Nehemia.

Seuraavaksi tarvitsee asettaa Artaxerxes'in hallinnon alku. Hänen isänsä Xerxes kuoli pian Joulukuun 17, 465 eKr. jälkeen ja Artaxerxes seurasi heti häntä. Siitä lähtien kun valtaistuimelle nousuvuosi-systeemiä oli käytetty Artaxerxes'in ensimmäistä hallintavuotta Persialaisen Nisanista - Nisaniin mukaisesti, olisi Nisan 464:stä Nisan 463:een ja Juutalaisen Tishristä-Tishriin laskeminen olisi Tishri 464:stä Tishri 463:een....

Johtopäätöksenä, raportti Nehemialle (1:1) oli Kislev-kuussa(Marras/Joulukuu) 445 eKr. ja Artaxerxes'in määräys (2:1) oli Nisan-kuussa (Maalis/Huhtikuu 444eKr.)
Siksi, Nisan 444 eKr. merkitsee terminus ad quo:ta Danielin 70:lle vuosiviikolle 9:24-27.

Tri Hoehner edelleen vastustaa Andersonin aurinkovuoden käyttöä sapattivuoden sijassa. Tri. Hoehner myös korjaa joitakin Andersonin laskelmia. Tri. Hoehner lausuu ulos erilaisuuden seuraavalla tavalla:

Ensiksi, uuden todisteen valossa lähtien Andersonin päivästä, 445 eKr, päivämäärä ei ole hyväksyttävissä Artaxerxes' in 20.vuotta koskien; sensijaan määräys annettiin Nisan kuussa, 444 eKr. Toiseksi, v. 32 jKr. päivämäärä ristiinnaulitsemista ajatellen on paikkansapitämätön. Se merkitsisi, että Kristus ristiinnaulittiin joko Sunnuntaina tai Maanantaina. Itse asiassa, Anderson toteaa vaikean pulman ja hänen on tehtävä matemaattista voimistelua saavuttaakseen Perjantain ristiinnaulitsemispäiväksi. Tämä aiheuttaa välittömästi epäluuloa. Oikeastaan ei ole mitään hyvää todistetta v. 32 jKr. ristiinnaulitsemispäiväksi.

Edellisissä luvuissa tässä kirjassa pääteltiin, että Kristuksen ristiinnaulitseminen tapahtui Perjantaina, Nisan-kuun 14, v.33 jKr. Kuten yllä on keskusteltu, terminus ad quo tapahtui Nisan-kuussa 444 eKr. Vaikka Nehemia 2:1 ei tarkenna minä päivänä Nisan-kuuta määräys Jerusalemin jälleenrakentamisesta tapahtui, se ei ole voinut olla ennen Nisan-kuun 1.....se on voinut sattua jonain muuna Nisan-kuun päivänä.

"Käyttäessään laskentamenetelmää, mitä Anderson käytti, Hoehner tulee vuoteen 476 aurinkovuoteen. Tämä on ero v. 444 eKr ja v. 33 jKr. Kertomalla 476 365.24219879 päivällä, tulee 173,855 päivään ja Hoehner lausuu:"

Tämä jättää vain 25 päivää laskettavaksi välille 444 eKr. ja 33 jKr. Lisäämällä 25 päivää Nisan-kuun 1:een tai Maaliskuun 5:een (vuoden 444 eKr), tulee Maaliskuun 30:een (v.33 jKr.), mikä oli Nisan-kuun 10 v.33 jKr. Tämä on Jeesuksen triumfinomainen saapuminen Jerusalemiin... Kuudenkymmenenyhdeksän viikon terminus ad quem oli Kristuksen voitokas saapuminen Maaliskuun 30., v.33 jKr.

Kuten Sakarjan 9:9 ennustettiin, Kristus esitti itsensä Israelille Messias kuninkaana viimeistä kertaa ja opetuslasten suuri joukko huusi äänekkäästi, lainaten messiaanista psalmia: "Siunattu on kuningas, joka tulee Herran nimessä". (Ps.118:26; Matt.21:9; Mark. 11:10; Luuk. 19:38; Joh. 12:13) Tämä tapahtui Maanantaina, nisan-kuun 10(Maaliskuun 30) ja vain neljä päivää myöhemmin Perjantaina, Nisan-kuun 14, Huhtikuun 3., 33 A.D., Jeesus teloitettiin tai ristiinnaulittiin.

Danielin profetian 70. viikko on vielä täytyttävä. Milloin se on suoritettu loppuun, Danielin kysely tulee olemaan täysin toteutunut Israelille; se tulee olemaan takaisin kotimaassaan Messiaansa kanssa.

Tri.Hoehner on pannut yhteen ilmatiiviin tapauksen ymmärryksensä mukaisesti Danielin profetian ensimmäisistä 69:stä viikosta , sen alkamisesta ja loppumisesta. Tri. John Walvoord huomauttaa, tukien Tri. Hoehneriä, että "paras selitys ajasta, jolloin 69 seitsemää päättyi, on että se sattui vähän ennen Kristuksen kuolemaa ennakoituna Danielin 9:26:ssa, seuraten 69:ää seitsemää.(=69x7) Käytännöllisesti kaikki selittäjät myöntävät, että Kristuksen kuolema sattui kuudenkymmenenyhdeksän seitsemän jälkeen."(=483v.)

Johtopäätös:

Tähän päivään saakka ei yksikään ole kyennyt vastaamaan työhön, jonka Tri. Hoehner on tehnyt. Se on täysin tukemassa Danielin profetian kirjaimellista tulkintaa ja on ainoa (aiheen)lähestymistapa, joka on toteennäytetty, niin pitkälle, jotta numerot toimivat. Siksi useimmat kaikista niistä, jotka ottavat tämän tekstin kirjaimellisesti, ovat omaksuneet Tri.Hoehnerin näkemyksen. Nuo, jotka ottavat toisen näkemyksen, kuten preteristit Gary DeMar ja Ken Gentry, tarjoavat hämäriä yleistyksiä, mitä tulee 70:n viikon profetian numeroihin.

Vielä lisäarvo Tri. Hoehnerin kirjaimelliseen lähestymistapaan on, että tämä profetia antaa tarkan ajan, milloin Israelin Messiaan oli ennustettu esittäytyvän historiassa. "Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä
42 ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu....sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk. 19:41-42, 44). Miten Israelin olisi pitänyt tuntea etsikkoaikansa? Danielin profetian kirjaimellisella ymmärtämisellä. Itse asiassa, tämä profetia, jokaisen muun Messiaan ensituloa koskevan messiaanisen profetian kanssa Kristuksen täyttymisessä, osoittaa epäilyksen varjon takaa, että Jeesus oli Israelin Messias. Monet juutalaiset ovat tulleet uskoon vuosien aikana, tämän Messiaan tuloa koskevan aikaennustuksen haasteen tuloksena. On selvää, että tämän (raamatunkohdan)kirjaimellista tulkintaa vaatii teksti itse. Maranatha!(=Tule Herra!)

pääsivulle


The Seventy Weeks of Daniel

Part VI , by Thomas Ice

I believe that I demonstrated in my previous article that the starting point for the Daniel 9:25 prophecy was the decree of Artaxerxes (Neh. 2:5-8, 17, 18) to rebuild Jerusalem. In this article, I hope to show that the decree was given to Nehemiah on March 5, 444 b.c.

The passage under discussion reads as follows:

"So you are to know and discern that from the issuing of a decree to restore and rebuild Jerusalem until Messiah the Prince there will be seven weeks and sixty-two weeks; it will be built again, with plaza and moat, even in times of distress. (Dan. 9:25)

Because there is no need to reinvent the wheel, I want to approach this issue by presenting the two best statements on this matter. First, I will look at Sir Robert Anderson’s masterful presentation in The Coming Prince. Then, I will present Dr. Harold Hoehner’s insightful refinement of Anderson’s basic position from Chronological Aspects of the Life of Christ.

Sir Robert Anderson

Sir Robert Anderson, a British Brethren, developed a chronology that used a 360-day year, that he called a "prophetic year." Anderson bases this upon the Jewish calendar and the clear implication that the prophetic timetable of Daniel was derived from it as well (i.e., 42 months = 1260 days). Anderson began the 483-year countdown with Artaxerxes’ decree that he said was March 14, 445 b.c. (Nisan 1, 445 b.c.) and it culminates in Christ’s triumphal entry into Jerusalem on April 6, a.d. 32 (Nisan 10, a.d. 32). Here is Anderson’s explanation:

. . . According to the Jewish custom, our Lord went up to Jerusalem on the 8th Nisan, which, as we know, fell that year upon a Friday. And having spent the Sabbath at Bethany, He entered the Holy City the following day, as recorded in the Gospels. The Julian date of that 10th Nisan was Sunday the 6th of April, a.d. 32. What then was the length of the period intervening between the issuing of the decree to rebuild Jerusalem and this public advent of "Messiah the Prince"-between the 14th of March, b.c. 445 and the 6th of April a.d. 32 (when He entered into Jerusalem)? THE INTERVAL WAS EXACTLY AND TO THE VERY DAY 173,880 DAYS, OR SEVEN TIMES SIXTY-NINE PROPHETIC YEARS OF 360 DAYS).

From b.c. 445 to a.d. 32 is 476 years = 173,740 days (476 x 365) + 116 days for leap years. And from 14th March to 6th April, reckoned inclusively according to Jewish practice is 24 days. But 173,740 + 116 + 24 = 173,880. And 69 x 7 x 360 = 173,880.

It must be borne in mind here that in reckoning years from b.c. to a.d. one year must always be omitted; for, of course, the interval between b.c. I and a.d. 1 is not two years but one year. In fact, b.c. 1 ought to be called b.c. 0; and it is so described by astronomers, with whom b.c. 445 is-444. And again, as the Julian year is 11 m. 10.46 s., or about the 129th part of a day, longer than the mean solar year, the Julian calendar has three leap years too many in every four centuries. This error is corrected by the Gregorian reform, which reckons three secular years out of four as common years. For instance, 1700, 1800, and 1900 were common years, and 2000 will be a leap year.

As valuable as Anderson’s work continues to be, I believe that it does contain a few errors, even though this overall approach was a major breakthrough in understanding this part of Daniel’s prophecy. The needed corrections have been pointed by Dr. Harold Hoehner of Dallas Theological Seminary.

Harold Hoehner

Dr. Hoehner has questioned the starting and ending times put forth by Anderson. Hoehner advocates the time of Artaxerxes’ decree as 444 b.c. and not 445 b.c. Dr. Hoehner explains:

The date of this decree is given in the biblical record. Nehemiah 1:1 states that Nehemiah heard of Jerusalem’s desolate conditions in the month of Chislev (November/ December) in Artaxerxes' twentieth year. Then later in Artaxerxes' twentieth year in the month of Nisan (March/April) Nehemiah reports that he was granted permission to restore the city and build its walls (2:1). To have Nisan later than Chislev (in the same year) may seem strange until one realizes that Nehemiah was using a Tishri-to-Tishri (September/October) dating method rather than the Persian Nisan-to-Nisan method. Nehemiah was following what was used by the kings of Judah earlier in their history. This method used by Nehemiah is confirmed by the Jews in Elephantine who also used this method during the same time period as Nehemiah.

Next, one needs to establish the beginning of Artaxerxes' rule. His father Xerxes died shortly after December 17, 465 b.c. and Artaxerxes immediately succeeded him. Since the accession-year system was used the first year of Artaxerxes' reign according to the Persian Nisan-to-Nisan reckoning would be Nisan 464 to Nisan 463 and according to the Jewish Tishri-to-Tishri reckoning would be Tishri 464 to Tishri 463. . . .

In conclusion, the report to Nehemiah (1:1) occurred in Chislev (November/December) of 445 B.C. and the decree of Artaxerxes (2:1) occurred in Nisan (March/April of 444 b.c.
Therefore, Nisan 444 b.c. marks the terminus ad quo of the seventy weeks of Daniel 9:24-27.

Dr. Hoehner further objects to Anderson’s use of the solar year instead of the sabbatical year. Dr. Hoehner also corrects some of Anderson’s calculations. Dr. Hoehner spells out his difference in the following:

First, in the light of new evidence since Anderson's day, the 445 b.c. date is not acceptable for Artaxerxes' twentieth year; instead the decree was given in Nisan, 444 b.c. Second, the a.d. 32 date for the crucifixion is untenable. It would mean that Christ was crucified on either a Sunday or Monday. In fact, Anderson realizes the dilemma and he has to do mathematical gymnastics to arrive at a Friday crucifixion. This makes one immediately suspect. Actually there is no good evidence for an a.d. 32 crucifixion date.

In previous chapters in this book it was concluded that Christ's crucifixion occurred on Friday, Nisan 14, in a.d. 33. Reckoning His death according to the Julian calendar, Christ died on Friday, April 3, a.d. 33. As discussed above, the terminus ad quo occurred in Nisan, 444 b.c. Although Nehemiah 2:1 does not specify which day of Nisan the decree to rebuild Jerusalem occurred, it cannot have occurred before Nisan 1. . . . it could have occurred on some other day in Nisan.

"Using the calculating method Anderson used, Hoehner comes up with the 476 solar years. This is the difference between 444 b.c. and a.d. 33. By multiplying 476 by 365.24219879 days, comes to 173,855 days, and Hoehner states:"

This leaves only 25 days to be accounted for between 444 b.c. and a.d. 33. By adding the 25 days to Nisan 1 or March 5 (of 444 b.c.), one comes to March 30 (of a.d. 33) which was Nisan 10 in a.d. 33. This is the triumphal entry of Jesus into Jerusalem. . . . The terminus ad quem of the sixty-ninth week was on the day of Christ's triumphal entry on March 30, a.d. 33.

As predicted in Zechariah 9:9, Christ presented Himself to Israel as Messiah the king for the last time and the multitude of the disciples shouted loudly by quoting from a messianic psalm: "Blessed is the king who comes in the name of the Lord" (Ps. 118:26; Matt.21:9; Mark 11:10; Luke 19:38; John 12:13). This occurred on Monday, Nisan 10 (March 30) and only four days later on Friday, Nisan 14, April 3, A.D. 33, Jesus was cut off or crucified.

The seventieth week of Daniel's prophecy is yet to be fulfilled. When that is accomplished, Daniel's inquiry will be fully realized for Israel will be back in her homeland with her Messiah.

Dr. Hoehner has put together an airtight case for his understanding of the beginning and ending of the first sixty-nine weeks of Daniel’s prophecy. Dr. John Walvoord notes, in support of Dr. Hoehner, that "the best explanation of the time when the sixty-nine sevens ended is that it occurred shortly before the death of Christ anticipated in Daniel 9:26 as following the sixty-ninth seven. Practically all expositors agree that the death of Christ occurred after the sixty-ninth seven."

Conclusion

To date, no one has been able to answer the work done by Dr. Hoehner. It is fully supportive of the literal interpretation of Daniel’s prophecy and is the only approach that has been demonstrated, thus far, to make the numbers work out. This is why most all those who take this text literally have adopted Dr. Hoehner’s view. Those taking other views, like preterists Gary DeMar and Ken Gentry, offer vague generalities when it comes to the number of the seventy weeks prophecy.

A further value of the literal approach of Dr. Hoehner is that this prophecy provides an exact time in which Israel’s Messiah was predicted to show up in history. "And when He approached, He saw the city and wept over it, saying, ‘If you had known in this day, even you, the things which make for peace! But now they have been hidden from your eyes. . . . because you did not recognize the time of your visitation’" (Luke 19:41-42, 44). How was Israel to have known the time of their visitation? From a literal understanding of Daniel’s prophecy. In fact, this prophecy, along with Christ’s fulfillment of every other first coming Messianic prophecy proves beyond a shadow of a doubt that Jesus was Israel’s Messiah. Many Jews have come to faith, over the years, as a result of being challenged by this prediction about the time of Messiah’s coming. It is clear that a literal interpretation of this passage is demanded by the text itself. Maranatha!

pääsivulle