E-postia valmiiksi käännettynä Samuel Korhoselta. Artikkelissa Stanley Goodenough, Jerusalemin vartija tarkastelee mm. aihetta, kestääkö Israel tässä kansojen painostuksessa.

----- Original Message -----
From: Revelation Files - John Terry
To: Revelation Files - John Terry
Sent: Thursday, December 31, 2009 11:01 PM
Subject: [revfiles] Commentary: Party On, World

Juhli vain maailma

Stanley Goodenough, Jerusalemin vartija


Tänään, kun keskiyön hetki saapuu maahan toisensa jälkeen, niin ilotulitukset repivät taivaita aina Sydney'n oopperatalolta Havaijin Pearl Harbor'iin. Missä ikinä gregoriaaninen kalenteri on voimassa, siellä juodaan maljoja, ammutaan raketteja, tanssitaan, tehdään päätöksiä ja ripustellaan uusia seinäkalentereita.

Kun vuoden 2009 viimeiset päivät vilahtelivat ohi, niin TV-verkostot ja muu media analysoivat menneen vuoden päätapahtumia, äänestivät, keitä olivat vuoden vaikutusvaltaisimmat ihmiset ja yrittivät ennustaa tapahtumia, joiden uskovat voivan toteutua vuonna 2010.

Melkein "kaikki" ovat mukana vuotuisessa maailmanlaajuisessa juhlassa täynnä innostusta ja odotusta.

Melkein, mutta ei ihan kaikki. Jollakin oudolla - melkein aavemaisella tavalla - Joulun ja Uudenvuoden vapaapäivät näyttävät menevän hyvin kummallisesti täällä Israelissa. Mieliala, ilmapiiri - kirkkaat valot, koristeet ja juhlallisuudet - kaikki näyttää enimmäkseen ohittavan Israelin. Muualla kuin arabien asuttamassa Betlehemissä sekä kristityn vähemmistön ja ulkomaalaisten keskuudessa, joulupäivä oli täällä tavallinen työpäivä ja uudenvuoden aatto ja päivä ovat normaaleja työ- ja koulupäiviä.

Se on outo tunne. Katselen Sky News'ia ja Fox News'ia, kun vuosi 2009 vilahtelee ulos ja vuotta 2010 ajetaan sisään "kaikkialla ympärillämme" ja ajattelen - enkä ensimmäistä kertaa, kuinka eri tahtiin Israel marssii muun maailman kanssa ja toisessa, vielä vakavammassa mielessä - kuinka yksin.

Ei tarvitse yhtään epäillä, mitä kansainvälinen yhteisö toivoo Israelilta vuonna 2010. Muslimimaailma toivoo voivansa varmistaa Israelin tuhon - terrorismin, sodan ja juutalaisvaltion globaalin laittomaksi julistamisen kautta. "Kristitty" maailma toivoo voivansa varmistaa rauhansopimuksen Israelin ja Arabien välille - Israelin kustannuksella ja arabien eduksi tavalla, joka turvaa öljymarkkinoiden vakauden niin paljon kuin mahdollista.

Läntiset demokraattiset johtajat ja itäiset despoottiset mullahit jatkavat vehkeilyjään ja suunnitelmiaan päämääriensä toteuttamiseksi tämän maan suhteen. Onnistuvatko Hillary Clinton ja Barack Obama rutistamaan Israelin mukautumaan suunnitelmiinsa? Ilmoittaako Mahmoud Ahmadinejad voitonriemuisesti Iranin saaneen atomipommin? Entä juuri vahvistettu Euroopan Unioni? Entä Syyrian sotaisuus, Libanonin Hizbollahin, Gazan Hamasin, Ramallahin Fatahin? Vapautetaanko Marwan Barghouti ja nouseeko hänessä Yasser Arafat haudastaan kuin sfinksi?

Kuinka kauan Israel vielä kestää? Kun katsomme vuoteen 2010, niin gallupit maassa osoittavat, että israelilaiset ovat nyt pessimistisempiä kuin vuosi sitten, sen suhteen, mitä on edessä. Paineet ovat epäilemättä jatkaneet eksponentiaalista kasvuaan vuodesta toiseen. Vaikka Gazan operaatio Cast Lead'in jälkeen päältä katsoen on ollut suhteellisen rauhallista, niin vain harvat epäilevät, että se on muuta kuin tyyntä myrskyn edellä.

Ei siis ole yllättävää, että on paljon kysymyksiä; paljon tuntemattomia tekijöitä. Tämän edessä seuraava raamatunkohta, Jesaja 41:9-14, on minulle suuri rohkaisun lähde. Otin vapauden panna joitakin ajatuksia rivien väleihin:

Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen,

Väkevä Jumala osoittaa seuraavat kommenttinsa Israelille, se on Jaakobille: ei jollekin hengelliselle entiteetille, vaan Israelin fyysisille lapsille.

jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt",

vastoin sitä, mitä niin monet kristityt (Jumala antakoon meille anteeksi) kannattavat, Jumala ei ole hyljännyt muinaista kansaansa.

älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä

Kehotus kehotuksen jälkeen: Älä pelkää, älä kauhistu - koska HÄN ON SINUN JUMALASI. Hän vahvistaa, auttaa ja pitää yllä kansaansa.

Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät. Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat.

Oi, sillä ei ole väliä kuinka voimakkaita valtioita, kuinka vaikutusvaltaisia, kuinka petollisen diplomaattisia tai vihamielisen kerskailevia; ei myöskään Valkoisen Talon valtaa tai ydinpommin voimaa voida rinnastaa mihinkään, jota Israelin täytyisi pelätä. Niin mahtavilta kuin näyttävätkin, nämä valtiot on tuomittu häviämään, tuhoutumaan, iankaikkiseen olemattomuuteen.

Sillä minä, HERRA, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua". Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo HERRA ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.

Israel on pieni. Lampaat ilman paimenta. Mato maailman tontilla. Mato, joka täytyy rusentaa, kun on kyse siitä, mitä kansat ajattelevat, mutta pieni kansa, jota täytyy nostaa, suojella ja varjella, kun on kyse siitä, mitä Israelin Jumala ajattelee.

Juhli vain maailma rikollisissa nautinnoissasi, kieroissa todellisuusnäytöksissäsi, vallan- ja verenhimossasi, ilmiselvässä Jumalan vihassasi ja kieroissa suunnitelmissasi Hänen maansa suhteen.

Ne meistä, jotka rakastamme Häntä, rakastamme Hänen päämääriään ja rakastamme Hänen ilmestymistään - me voimme rukoilla ja huutaa Israelin Jumalan puoleen:

Nouse, HERRA,

älä salli ihmisten uhitella.

Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.

Saata, HERRA, heidät pelkoon.

Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.

(Psalmi 9:19,20)


Party on, world
Stanley Goodenough, Jerusalem Watchman



Today, as midnight arrives in country after country, explosions of celebration are set to rend the skies, from over the Opera House in Sydney (GMT minus 10 hours) to over Pearl Harbor in Hawaii (GMT plus 10 hours).

Wherever the Gregorian calendar is held to, toasts will be drunk, fireworks fired, dances kicked off, resolutions made and new wall calendars hung.

As the final days of 2009 ticked away, television networks and other media parsed the main happenings of the year, held votes for the most influential people of the year, and tried their hand at forecasting the events they believe could come to pass in 2010.

The annual, worldwide party has almost "everyone" hyped up with excitement and anticipation.

Almost, but not quite, everyone. From here in Israel, in a strange - almost eerie way - the Christmas and New Year holidays appear to be happening way out there. The mood, the atmosphere - the bright lights, decorations and festivities - all seems to mostly pass Israel by. Apart from in the Arab-occupied town of Bethlehem and among the tiny Christian minority and the ex-patriots - Christmas Day here was an ordinary working day, and New Year's Eve and Day are normal working and school days.

It's a strange feeling. I watch on Sky News and Fox News as 2009 flickers out and 2010 is ushered in "all around us" and think - not for the first time, about how out of step Israel is with the rest of the world; in another, more serious sense, how alone.

There can be little doubt about what the international community's wishes are for Israel in 2010. The Muslim world will be hoping to secure Israel's destruction - through terrorism, war and the global outlawing of the Jewish state - in the coming year. The "Christian" world will be hoping to secure a peace treaty between Israel and the Arabs - at Israel's expense and to the Arabs' benefit, in a way that will ensure as much as possible the stability of the oil market.

Yes, western democratic leaders and eastern despotic mullahs will continue to plot and plan ways to realize their aims and goals with this nation. Will Hillary Clinton and Barack Obama succeed in squeezing Israel into compliance with their plans? Will Mahmoud Ahmadinejad triumphantly announce Iran's acquisition of an atomic bomb? What about the newly-strengthened European Union? What about Syrian belligerency, Lebanon's Hizb'allah, Gaza's Hamas, Ramallah's Fatah? Will Marwan Barghouti be released and in him, Yasser Arafat rise sphinx-like from the grave?

How much longer can Israel stand? As we look into 2010, polls in the country show that Israelis are more pessimistic about what lies ahead than they were a year ago. Without question, the pressures have continued to mount exponentially year after year. While things have been relatively quiet on the surface since Operation Cast Lead in the Gaza Strip a year ago, few here doubt that this is anything other than the quiet before the storm.

Unsurprisingly, then, there are lots of questions; plenty of unknowns. In the face of this, the following passage from the Bible, Isaiah 41:9-14, is a source of great encouragement to me. I have taken the liberty of inserting a few thoughts between each line:

But you, Israel, are my servant, Jacob whom I have chosen, the seed of Abraham my friend.

The Mighty God directs His following comments to Israel, that is Jacob: not some spiritual entity but to the physical children of Israel.

You whom I have taken from the ends of the earth, and called you from the chief men thereof, and said to you, You are my servant; I have chosen you, and not cast you away.

Contrary to what so many Christians (God forgive us) espouse, God has not cast His ancient people away.

Fear you not; for I am with you: be not dismayed; for I am your God: I will strengthen you; yes, I will help you; yes, I will uphold you with the right hand of my righteousness.

Exhortation after exhortation: Don't be afraid; don't be dismayed - because HE IS YOUR GOD. He will strengthen, help and uphold His nation.

Behold, all they that were incensed against you shall be ashamed and confounded: they shall be as nothing; and they that strive with you shall perish. You shall seek them, and shall not find them, even them that contended with you: they that war against you shall be as nothing, and as a thing of nothing.

Oh, no matter how powerful the nations, how influential, how deceitfully diplomatic or belligerently boastful; neither the power of the White House nor the power of a nuclear bomb amounts to anything Israel need fear. Mighty as they seem, these nations are doomed to disappear, to destruction, to everlasting nothingness.

For I the LORD your God will hold your right hand, saying to you, Fear not; I will help you. Fear not, you worm Jacob, and you men of Israel; I will help you, said the LORD, and your redeemer, the Holy One of Israel.

Small Israel might be. Sheep without a shepherd. A worm in the site of the world. A worm to be squashed, as far as the nations are concerned, but a small nation to be lifted up, shielded and protected as far as the God of Israel is concerned.

Party on, world, with your guilty pleasures, your twisted reality shows, your power trips and blood lust, your manifest hatred of God and devious designs on His land.

Those of us who love Him, love His purposes and love His appearing - we can pray and call upon the God of Israel:

Arise, O LORD,

Do not let man prevail;

Let the nations be judged in Your sight.

Put them in fear, O LORD,

That the nations may know themselves to be but men.

(Psalm 9:19,20)